Viikonlopun kevätagit Activella

Tunski pääsi luikahtamaan mustaltalistalta ruskeiden joukkoon ja sai osallistumisoikeuden kevätagiin. Viikonlopun kouluttajana oli Mari Kalpas. Aiheena taisi olla vähän niin kuin tekniikkaa jarruilla.

Lauantain pari tuntia meni meidän osalta enempi puhuttelussa ja ilta menikin puheita pureskellessa. Tunskin ja mun ongelmat tuli heti kättelyssä esiin, kun on hermokimppu ohjaaja ja sähikäinen koira, niin ei tuu ku sähellystä. Tunski on ihan kiinni esteissä ja mun liikkeessä, eikä pysy paikallaolossa lähdössä eikä kontakteilla. Meidän meno ei tiennyt muuta kuin ongelmia ja kun tunna ei keskity, niin rimat koliseen. Lopulta Tunskin kanssa otettiin muutamaa estettä palkalla. Siis ohjataan linjoja, eikä niitä esteitä.

Sunnuntaina jatkettiin samalla kaavalla Tunskin kanssa. Kun lähdön (pidettiin kiinni) ja omat liikkeet sai rauhotettua, Tunskikin malttoi tehdä asiat huolellisemmin. Siis koira suorittaa annettua tehtävää, eikä pelkkää estettä hullunkiilto silmissä. Menee Tunski nytkin mielellään agia, mutta Tunskilta ja multa kuulemma puuttuu joku yhteys. Tunna ei tee agia mulle, ja sehän on kyllä huomattu...

Paljon jäi pureskeltavaa ja kotiläksyjä. Kontatit ja paikallaolo varmoiksi, niin kaikki helpottuu. Oman ajatusmaailman ja liikkumisen muuttaminen taitaakin olla sitten vaikeampaa. Mielenkiintoinen ja antoisa viikonloppu. Lopussa, kun alkujärkytys oli menny ohi, Tunnasta löytyi ihan hieno koira ja sen sukukin käytiin kouluttajan kanssa läpi. =D

Kiitos Tiinoille valmennusviikonlopun järkkäilystä. Odotetaan innolla seuraavaa. :)

Tekniikkatreeniä ilman tekniikkaa

Parit viime agilitytreenit on mennyt vähän matalapaineessa. Tekniikkatreeneissä ei ole ollut kaksijalkainen oikein vireessä, eikä sillä ole kyllä mikään tekniikka hallussa, niin mitenkä sitten koirakaan osaisi. Ja saatiin muikkari Kokkolan kontakteista ja sekin ihan aiheesta. Kotiläksyäkin tuli, ne poispäin käännökset.

Ens viikolla laistetaan treenit joittenkin kisojen takia.

Pitäsköhän siirtyä metsäläiseksi...

Tunna Karhuviian kivellä

Torstain Tupostelut - kymmenen yli kahdeksan

Torstaina oli perus reeniä; keinua, suoraa ja vähän mutkaakin. Kymmenen yli kahdeksan eli tuntia oli takana 40 minuuttia, "katsoja" totetesi, että Tunna ei ole puottanut yhtään rimaa. Hieno havainto. :)

No, sitte ne rimat alkoi kolista. Pitäs muistaa rauha - RAUHA.

Hyvän mielen rata - ähäkutti, eipä ollutkaan

Eilen aloitettiin pujottelulla, oli taakse jättäytymistä, avo- ja umpikulmaa... Tunna meni ok, ohjaaja ei ollut aina ihan kartalla, jo osaa olla vaikeaa opiskella kolmekin estettä. =D

Lopuksi mentiin 20 esteen "hyvän mielen" rata. Tunna kaahotti ja minä menin kaahotukseen mukaan, rimat lenteli, niin palattiin niitä sitten nostelemaan taas lähes joka hypyn jälkeen. Toka kierroksella kokeiltiin nostaa osa rimoista 65 cm ja mun piti yrittää pysyä rauhallisena, mutta silti liikkua, ei huitoo käsillä... vähän paremmin kun sai maltin säilytettyä kummallakin. Rataa on turha piirrellä... krrrrr.

Tuliki ilmotettua viimeviikon jäljiltä kisoihin, oishan se pitäny arvata että hyvin menneet treenit oli vain sattumaa.

Muutenkin me taidetaan Tunskin kans olla taas tällä hetkellä huonojen tähtien alla, kaikki "suunnitelmat" tuntuvat kuivuvat kasaan. Kaippa täänki pitää sitten mennä näin... v*tuttaa...

http://www.kiroilevasiili.fi/vanhatsarjikset?page=96

Mutta joo ihan kivat treenit meillä eilen kuitenkin oli, ja löydettiin me sieltä edistystäkin, lähdössä pysyminen. Pidetään hauskaa ja mennää eteenpäin niillä eväillä mitä annetaan, ja jos ei mennä eteen päin, niin mennään muuten vaan.

Kyllä irtoo kauko-ohjaukseen

Eilen taisi olla ihan eri koira Tupoksella kuin viimeksi, nyt ei palanu päreet kummallakaan.

Hallilta löytyi tuota muistuttava rata...

Onneksi sitä ei ny ihan kerralla heti vedetty.

Eka pätkä 1-6. Olin eka yrityksessä tosi paljon myöhässä ja tunski ei osunu renkaalle, joo kyllä tonne renkaan jälkeen kerkiää perjätön heittää =D. Toisessa pienellä riskillä 4-putkeen ja se kannatti.

pätkä 6-11. Hätäilin 8-hypyn kierrossa ja rima alas, homma seis. Siis rauha. Seuraavassa yrityksessä takaleikkaus kymppi esteellä myöhässä ja Tunski painui putken väärään päähä. Uusinnassa ajoitus oli parempi ja rimat pysyi ylhäällä.

Pätkä 11-13. Tunski pysähtyi hienosti kohtaktille, mutta persjättössä se varasti. Palautus kontaktille, 13-putki löytyi vaikka vähän olikin epävarmuutta putken suusta.

Pätkä 13-17. Alku meni hyvin, välistä veto onnistui putkeen, sitten minä hukkasin renkaan. Uudestaan ja ihan ok.

Pätkä 17-22. Edellisessä pätkässä minä jäin pituus hypyn puolelle joten otin aloituksen siltä puolen ja tarkoituksena kierrättää 18-esteellä puomin puolelta. Eka yrityksessä en sitten kertonu että 18-esteellä pitäs johonki kääntyä. Seuraavissa yrityksissä 18-esteen jälkeen Tunna oli A:lla tai putkelta renkaalle. Olisko ollu viides tai kuudes kerta kun lopulta onnistui kauko-ohjaukset, ei paljoa tarvinnut liikkua A:n ja pituus hypyn välissä, mahtavasti Tunna meni muurille ja kääntyi pituushypylle kaukaakin. Nyt tämä oli ylpee pikku bc:stä.

Pätkä 21-28. Pituushyppy meni päreeksi muutaman kerran ja Tunski olis mieluumin mennyt A:lle, kuin putkeen. Kun vauhtiin päästiin, vauhtisokeus iski puomin kontaktilla, pysähtyi ja varasti putkeen. 26-putkelta 27-hypylle ohjasin tosi huonosti ja Tunna hyppäs väärän esteen. Ja muistiin merkittäväksi, meidän pitää treenata A:lla takaaleikkausta.

Kaikesta sähläilystä huolimatta, olin tosi tyytyväinen Tunskiin, se teki mitä ohjaaja sillä teetti. Ja se irtosi ja kuunteli.

ps. pitäsköhän katella ilimoja... KAS meni...

Voihan rimarämä

Torstaina jatkettiin siitä mihin viime viikolla jäätiin. Tunskilla oli teemana hyppiä rimoja päin ja meikäläisellä rimojen nostelu, voihan rima.

Siis paperilla harkat olis ollu kutakuinkin...

Ensin pyörittiin Tunskin kanssa hallin päädyssä A8-A9-A10-A11 (myös peilinä) ja A6-A7-12-13 (myös peilinä), muutaman kerran Tunski löyti renkaa ja a:n, ja mulla oli taas hartiat mihin sattui, olin myöhäsä ja Tunskikin meinasi näykkiä ku ei saanut ajoissa käskyjä.

Toisessa pisteessä mentiin B-kuvio (peilinäkin) ja C-kuvio, tarkotuksena ite pysyä paikalla ja lähettää B2/C3 hypylle. Tämä meillä meni ihan hyvin pienellä apuaskeleella, paitsi viimenen rima tahtoi tulla alas, taisin lopettaa ohjauksen liian aikasin.

Sitte mentiin loihakka 20 esteen baanarata. Meidän loihakkuus loppu heti kättelyssä, Tunski kaahotti ja rimat lenteli, joten rata meni yhden hypyn hyppelyksi ja rimojen nostelemiseen. Ohjaajallaki taisi mennä hermo.

Lopuksi mentiin A-pätkä ja mentiinkin loistavasti kuusi ensimmäistä estettä, sitten ohjaajalle tuli muistikatkos, ei hajuakaan mikä oli seuraava este... ja lopullisesti taisi sekottaa kun alussa harjoiteltu ohjaustapakin oli vaihdettu pyöräytyksiin... niin tää sitte pyöri aivan hoona. Uudestaan putkelta, ja vaikka vähän meikä haki niitä pyöräytyksiä, niin jee Tunski meni ja rimat pysyi.

Mun pitäis pystyä ohjaamaan rauhallisilla liikkeillä ja pitää meidän molempien viretaso alhaalla. Kontaktit oli harkkojen ilonaihe. :)

Rimat lentelee ja uhkailee

Tunski oli viikon kerännyt touhoenergiaa. Torstain harkoissa sillä oli lähinnä vaan päätöntä vauhtia. Rimat lenteli lähes joka hypyllä. Käsky kävi maahan joka puotoksesta ja rima "uhkailua" päälle. Ehkä se hitusen jo lopputunnista auttoi. Ja meikäläinen ei saa päästää sitä varsinaisen tehtävän jälkeen hyppimään omia, se kun niin mielellään palkkaa ittensä vielä muutamalla ylimääräisellä.

Tunnin kurvelot olivat tosi mielenkiintoiset, ja välillä meikäläinen teki estevalinnat tunskille tosi helpoksi, ohjaus ja tarkoitus puomille vaikka huuto kävikin putkeen, onneksi tunna ei paljoa perusta äänikäskyistä. Ei me oikeastaan missään kunnolla onnistuttu, mutta yritti ope lohduttaa, että oli siellä niitä hyviä pätkiä ja Tunski luki hyvin vähäeleisiä ohjauksia.

Kivaa ja antoisaa oli jälleen kerran.

Tunski tahtoo agilityarpajaisia

Eilen oli Tupostelussa agilityn vuoro. Tunski oli sitä mieltä, kun kerran hän pääsi liitämään, niin ensin on tunskin vuoro ja sitte on tunskin vuoro js sittekin on tunskin vuoro. Pikkupoika oli ihan täpinöissään.

Ensin "lämmiteltiin". Eka pisteessä oli putkesta umpikulmasta kepeille ja aita. Sekä putki-aita ja avokulmasta kepeille. Tunskille kulmat oli aika vaikeita, mutta eteenpäin on menty.

Toisessa lämppärissä oli aidan ohi vientejä ja poispäin käännöllä takaa hyppyjä. Haastava kuvio meille, ensin olin myöhässä ja sitten oli kaikkea muuta. Eka saatiin tehtyä, toinen oli tosi lujassa, muutama lähes onnistuminen siihenkin saatiin, kun otettiin vain jälkimmäinen aita.

Seuraavissa pätkissä arvottiin esteitä. Eka arvonnasta selvittiin eka yrityksellä. Toisessa arpajaisessa löytyi putki, kun A:lle oli tarkoitus. Kolmannessakin löytyi putki, tällä kertaa oli tarkoitus mennä hypylle. Ja kolmannen lopussa löytyi aita, kun putkeen oli tarkoitus. Arvonnasta huolimatta olin tyytyväinen, pätkissä kun oli meille niin "helppoja" poispäin kääntöjä, takaakiertoja, perjättöjä...

Viimesessä tehtävässä haettiin A:ta ja keppien umpikulmaa. Mutta kontaktit olivat hyvät. A:n kontaktille oli ilo lopettaa tunti.

Pyörii, pyörii

Meidän ryhmä halusi sitten sen vaikeamman treenin tällä kertaa äänin 2-1. Noh, kyllähän me jo Tunskiki kans voidaan mennä kolmosluokkaa, kun kerran ollaa jo kisoissakin käyty. =D

Eka pätkä aita, suoraanputkeen A:n alle ja takahyppy aidalle ja takas putkeen ja aidalle. Ensimmäiseltä ohjauspuolen takahyppy onnistui, ennen viimestä aitaa Tunski taisi tehdä ainakin nelosvoltit ennen hyppyä, mutta suoritus katsottiin onnistuneeksi, joten sama pätkä toiselta puolen.

Toiselta puolen takahyppy tuotti tuskaa ja en ottanut Tunskia kiinni, niin A:llehan se painui... ja monta kertaa. Muutettiin ohjausta perjättöön, mutta mun jalat ei yksin kertasesti liikkunu, ne oli tonnin painoset. Mutt joo, kyllä sitä kerkee, kun vaan päättää ja järkkää tilanteet sen mukaan, helppoo...

Toka pätkässä pujottelun alku oli ihan hukassa ja ohjauskin taisi eka kerralla unohtua. Tunski kävi vähän ylikierroksilla.

Kymmenen esteenpätkästä päästiin kuus. Puomillekin pysähtyi oikeaan paikkaan. Kutosen ja seiska hypyn välistä veto vielä meni, mutta Tunski ei hypänny seiskaa, kun oli jo lukinnut A:n. Parsittiin kohtaa muutaman kerran. A:lle teki hienon kontaktin ja se pysyi, seuraavan aidan kohdalla taas pelkkää ohitusta putkeen... okei, ei hyvä ohjausvaihtoehto, suosiolla kokeileen aidan toiselta puolen jotakin muuta, jep parempi. Tietääpä taas mitä kisoissa ei tartte vielä kokeilla, kun pakon edessä.

Toinen kymmenen estee pätkä, me tehtiin se "puhtaasti". Putkeen aita pyörähys putkeen pyörähys aita pyörähys aita pyörähys... Olikohan mun ohjauksessa jotakin kummallista =D. Tunski pyörähti kaikissa mun pakkovalssivirityksissä.

Kaikesta pyörimisestä huolimatta hyvät treenit.

Paniikkitreeniä paukkupakkasissa

Maanantaina käytiin Mustilan Wintillä ajatuksella rauhoittuminen kentänreunalla. Pujotteluakin tahkottiin, eka väli on kattelussa, vaatiin vielä tarkkaa ohjausta. Ja lähdössä pysymistäkin muisteltiin. Wintillä lämmintä piisasi, varmaankin reippaat 20 astetta ja Tunskin kieli roikku sen mukaan.

Tiistaina ajeltiin Tupokselle, auton mittari näytti välillä -34 astetta. Hallissa tuli hiki, liekkö välillä tuskan hikeäkin puskenut. Oli kontaktitreenit, ja Tunski oppi loikkaamaan... eihän se ikinä... ja neljä päivää, iik!

Torstaina oli normi agilitytunti, ja pakkanen paukkui taas yli -30 astetta, mutta treeneissä kylmyydestä ei ollu tietoa. Lämmittelyksi suoralle irtoamista, ei Tunna mihinkää irtoa, eikä se edes kuule, jos sitä joku toinen yrittää kutsua. Ei se nää makupaloja, eikä leluja. Tapittaa vaan.

Kontakteilla otettiin takaaleikkausta yms. Jos jään taakse, Tunskilla jää kontakti vajaaksi ja kääntyy tapittaa. Jättäytymistä taakse ja lelupalkkaa eteen rutkasti lisää.

Ja lopuksi rataa, 19 estettä. Olihan siinä taas niitä hyviä pätkiä. Suoralla en yksinkertasesti kerkiä, ne on meille tässä vaiheessa myrkkyä. Keinua jostakin syystä eka kerralla aristi, mutta kun sama kohta otettiin tunnin päätteeksi uusiksi, meni ihan hyvin senkin.

Tunnin päätteeksi otettiin keinun lisäksi muutama lähtöharkka, malttoi odottaa vaikka A:este oli nokan alla.

Torstain treenistä jäi paljon hyvää mieliin, jospa se siitä...sunnuntaihin.

Poroa ja pakkasta

Ulkona paukkui -30 asteen pakkanen. Mutta hallilla ei tarvinnut värjötellä, sen verran lujaa taas sai mennä. :)

Keinulle paikalle jäämistä ja ohijuoksua. Ei kestä vielä, ei kannata yrittää "kisoissa".

Pujottelua erikulmista, vaatii kovaa perustreeniä, nyt pitää olla millit just oikeessa asennossa, silloin voi toivoa, että kepit löytyy.

23 muistirata, vauhtia ei puuttunut. Ohjaaja ei vaan kerennyt eikä muistanut ohjannut. Parempaan päin kuitenkin menossa. Ja suoralähestyminen kepeille oli ihan mallikas. Kontaktit oli ok, itellä vähän malttia.

Lähdön paikalla olo, surkeeta, hiippailee. Paikalla oloa reunalla muiden suorituksien aikana... juu, hyvin onnistuu tuon kiihkoilijan kanssa. Nyt se malttaa kuitenki jo vähän häkissä ollessa odotella vuoroa.
Mutta mukavat treenit jälleen.Ja mukaan saatiin vielä laatikollinen lihaisia poron luita, kyllä nyt kelpaa vähän aikaa niitä rouskutella. Kiitos välittäjälle. =D

Helmikuu, aktivoituu

Toko virityksiä Wintillä

Kuun vaihteessa kerholaiset kävi muuttotalkoissa ja saivat treenitilan käyttöönsä Mustilan Wintiltä. Tunskin kanssa käytiin kokeilemassa uutta paikkaa ja muisteltiin mitä se toko olikaan. Hyvin Tunski keskittyi vieraassa paikassa ja toisen koiran läsnäollessakin. Minä en oikein muistanut, että mitä sitä tehtiinkää vuosi sitten tokon alo-kurssilla.

Tupoksen agit - kello vastaan

Helmikuun valmennukset aloitettiin juoksemalla kelloa vastaan 18 esteen radalla. Eka yrityksellä päästiin Tunnan kanssa 10 estettä lujaa, sitten Tunna pääsi lujaa, emäntä ei... tuo kohta ja seuraavat neljä estettä muodostuivat kaikissa yrityksissä meidän kohtaloksi. Kontaktit meinasi aluksi lipsua ja keppien umpi kulma oli tällä kertaa liian vaikea. Ja äippä oli muutaman metrin myöhässä.
Ei saatu puhdasta rataa tehtyä, tavoiteaika oli kolmosluokkalaisten huippuaika 30-36s. Me päästiin konttaamalla, estearpomisilla, ylimääräisillä lenkeillä aikaan 43s.

Mutta treeni oli super. Ja Tunski on mahtava. Todella hyvänmielen treenit.

Kilpaiässä

Tortain tupostelussa Tunski esitti "kilpakoiraa" ja harkoista lähti kotiin tyytyväinen kaksikko. Liekkö kisaikä tehnyt tehtävänsä. =D

Aluksi yhdellä aidalla ennakoivaa valssia ja pakkovalssia. Irtoamista oli kuulemma havaittavissa... jokunen sentti. Pakkovalssi onnistui kunhan jonkun kaksjalkasen sijottumiset oli kohdilla.

Keppipätkää tehtiin itsenäisesti, ensin ohjaus pujottelun viressä putkeen ja poispäin käännöllä aita. Ihan ok. Sitten pujottelun ohjaus puomin takaa ja putkesta takaakierrolla aidalle, Tunski oikasi vikavälin... mentiin sitten etu palkalla.

Ohjatussa A-aita takahyppynä-putki mentiin kahdella eri tavalla, ohjauskuviot sai suunnitella ite. Ekana menin etusiivekkeen kiertona olisko se ny joku valssin tapanen niisku, jep siihen riitti yks kerta, nätisti paketissa. Toisena menin sitten takasiivekkeen kierto vähän niinku vippaus peruutus valssilla, siinä olin sijottu liian lähelle etusiivekettä ja olin turhan hätänen... siiveke nurin, mutta ei paha, tämäkin sopi. Hiukka tilaa Tunskille ja itelle rauha, niin sekin oli siinä.

Lopuksi mentiin 14 esteen rata kilpailun omaisesti, jossa oli yhistettynä aikasemmat. Lähöstä pakkovalssilla, tunski valu vähän kauas ja seuraavan esteen meni ohi suoraa A:lle, korjaus. Alastulo kontaktilta lähti ennen vapautusta, palautus a:lle. Ohjattu pätkä ja takaakierto aidalle, josta edestä A:lle, upee kontakti. Vauhdilla seuraavat aidat ja ennen keppejä jarrasin... vika tikki... jouduttiin hakemaan ekaväliä. Pujottelu, putki ja poispäin kääntö viimeselle aidalle. Jep, oli siinä hyviä pätkiä ja rimat pysy ylhäällä. Hyvä treeni, parempi mieli. :)

Viimeset ennen kisaikää

Viime viikolla agiharkoissa tuskailtiin keppien kanssa, eka väli oli ihan hukassa ja malttiakaan ei ollut. Hiukan oli vaikea aloitusvälikin. Ratapätkällä kepit löytyi kuitenkin hienosti, kun mentiin meille otollisemmasta kulmasta.

Eilen kokeiltiin mitenkä A:lla ja puomilla kontaktit pysyy. Ensin oli etenemistä ja nopeaa vapautusta putkeen. Alussa vapautin liian hitaasti, jolloin Tunski kääntyi mua kohti. Nopeammalla vapautuksella Tunski alkoi hakeutua putkeenkin ihan kelpolailla.

Sitten oli puomilla vedätystä ja persjättö. Tunski tuli kontaktilta suoraa läpi ja vauhdilla. Palattiin suosiolla vähän asioissa taaksepäin, selvä pysähtyminen ja sen jälkeen meikäläisen puolen vaihto. Alkoi muutenkin valumaan kontaktilta ennen lupaa, krääh.

Lopun ratapätkäkin oli yhtä räpiköimistä, Tunskilla tuntui olevan hirvee kiirre ja meikäläinen... juu, oli pihalla... siis katse esteisiin, turhaa sitomista taas kun pitää tuijottaa koiraa.

Just... ja kisaikäkin sitten saavutetaan viikonloppuna. On tää aika vaan hurahtanut. Onneksi kisoihin ei ole vielä mitään kiirusta, katellaan niitä sitten ensvuonna, siihenhän on niin rutkasti aikaa. ;)

Torstain Tupostelua - makeaa baanatusta

Tunnin aluksi saatiin maistaa miltä edellisen ryhmän hyppyvalio suklaat maistuvat ja hyvältä maistuivat.

Treenin teemana oli baanatusta ja irtoamista. Ja sitten baanalle, suoraa aita-aita-rengas-mutkapuki, josta vedättämällä takaisin päin aita-aita-aita. Sitten alettiin vähän säätämään, harjoiteltiin yhdellä hypyllä "jonka nimeä en muita", sylkkäriä... Jonka jälkeen ne lisättiin baanatuspätkään. Tunski ei irronnut tarpeeksi ajoissa putkeen, mun oli juostava lujaa ja taakse ei passannut vilkuilla yhtään, oli luotettava ett kyllä tunski sieltä tulee, tulihan se vauhdilla ja minä olin auttamattoman hidas... Ei ehkä vielä kokeiltas moista ohjausta kisoissa. "Läksyksi" putkeen irtoamista.

Pujotteluakin harjoiteltiin, mutta lähestymiskulma oli tunskille vielä liian vaikea. Pujottelu on nyt meillä muutenkin atomeina, joten tyydyin ottamaan suoraa palkalle. Pakko kai etsiä tuikku takapellolle ja kaivaa kepit hangesta, kepit kun oli kesällä jo niin hyvällä mallilla.

Mutta kyllä meille tuli hyviä onnistumisiakin, kerta yrittämällä saatiin pakettiin sylkkäri ja takaakierto-valssi pätkät. Ja lopun baanatuspätkällä hieno kääntyminen aidalta takaisin siivekkeen vierestä ohi putki ansojen, vaikka olin ite todella kaukana jäljessä...  :)

Jep, hyvä suklaa - parempi treeni.

Kontaktisulkeiset 6/6 - rästilopputodistus

Lauantaina oli väliin jääneet kontaktiharjotukset. Palattiin ihan perustreeniin ja se olikin paikallaan, kun tuntui, että tauon aikana kaikki oli unohtunut.

Etupalkalla A:ta ja puomia. A näytti olevan kunnossa, just niin näytti... Puomilla se sitten paljastui ja keinulla siitä tuli sitten jo todellisuutta.

Tunski ei hahmottanut pysähyspaikkaa, kääntyi minuun... ja mistä se oikeesti pysähtyy, paikasta, käskystä, katseesta, liikkeestä... Jep, jep, Tunski pysähtyy, kun meikäläinen pysähtyy. Pysyy kontaktilla hytkyissä, mutta tasaisessa liikkeessä sekin valuu. Liikkeessä vaati kontaktille lisäksi paikka-käskyn, siitäkin olis hyvä päästä pois, ettei Tunski jää siihen kiinni.

Olipas todella hyödyllinen tunti jälleen kerran.

Keppejä sieltä sun täältä - melkein maassa

Jos viimeksi treenien jälkeen oli naama loisteessa, niin eilisen jälkeen se oli korkeitaan pakkoirvistyksessä. Teemana pujottelua avo- ja umpikulmista "kolmosasteella" ja helpolla ei päästetty.

Tunskilla oli pujottelu hukassa, eikä se malttanut tehdä kaikkia välejäkään. Kartturikin oli ihan pihalla ja taas saatiin kotiläksyjä 3 x poispäinkääntöjä. Vaikka lämmittelypujottelussa se oli ainut joka onnistui umpikulmaankin ilman hakemista.

Kartturin pitäisi olla rauhallinen ja nopea ja vähäeleinen ja ohjata ja...

Siis tämä oli taas näitä meidän normipäiviä milloin ei mikään vaan suju. Taisi kartturi vähän jäädä ajatuksissa hallin ulkopuolellekin. :(
Välillä vaan miettii onko täsä yhtään mitään järkeä, mutta jatketaanpa lauantaina tätä järjettömyyttä viimesellä kontaktisulkeisella. (juu nekin oli eilen hiukan hukassa, pysähtyy ja valuu).

ps. Kotia ajellessa auton mittaritaulukin näytti pelkkää punasta kolmiota ja vesijääty tuulilasiin ja lämmityslaite ei toimi ja kun aamulla mittaristo heräs henkiin, niin bensamittari näytti nollaa ja lompakko... JepJep.

Pituutta ja oksereita - ihan peruskamaa

Torstain tupostelu oli "perustreeniä". Tunski meni ensimmäistä kertaa kuuskymppisiä ja eipä tuo oo tainut mennä pituutta eikä okseriakaan oikean kokosena aikasemmin.

Okseri tuotti alussa hankaluutta, mutta alkoihan takarimakin pysyä, kun ensin sitä pidettiin väkisin paikalla. Aidoilla rimat pysyi, tai sitten ei... muutaman sain alas typerillä ohjauksella.

Varsinainen teema oli tiukka käännös okserilta ja pituudelta. Ja kyllähän Tunski tiukasti kääntyi kunhan kartturi sai palaset sinne päin kohdille. Takaaleikkauksella ei olis tiukempi enää voinu olla, se oli tyyliä jarru ja hyppy, mutta me tehtiin se takaaleikkaus useampaan kertaan. :)
 
ps. vaikka päivä olis synkkä, niin johan treeneissä mieli valoistuu. Jälleen kerran. :)

"Lämmittelyä"

Harrastamisessa on ollut parin viikon tauko, eilen palattiin jälleen Tuposteleen. Mun aikataulu menasi pettää ja myöhästyin pari, kolme, viisminuuttia...

Ja kun taukoa oli ollut, niin tietenkin aloitus vaatii kunnon lämmittelyn, sai juosta koira ja ohjaaja. Tarkoituksena oli vedättää... juu, hienosti vedätti... tunski nimittäin. Se meni turbolasissa ja mää vikisi perässä, meno oli täyttä kaahotusta. Ja kun kaikilla oli lämmittely mennyt "loistavasti", niin otettiin uusinta kierros. Tunski ei vielä siedä vetätystä, kiire perään ja rimat kolisee, mutta parempaan suuntaa. Pienen lämmittelyn jälkeen vesi juoksi ihon pinnalla ja pakkasi keuhkoja puuskuttaan. Ja ei ku lisää lämmitystä halliin. ;)

Tekniikka harjotusta tehtiin kahdessa pisteessä. Ekassa oli puomi-aita-putki ja aita hypättiin kahteen kertaan. Pätkä mentiin kahdella ohjaustavalla. Miten ne millit onki niin vaikeita saada kohille???

Toinenkin pätkä mentiin kahdella ohjaustavalla. Kepit-putki- pakkovalssi aidalta putkeen - aidan takaakierto persjättö aidalle ja toinen persjättö aidalle ja kepit... me juututtiin tuohon takaakiertoon. Tunski ei millään irronnut ja kun irtosi, kierti sitten melkein puoli hallia. Toisella kerralla persjättöihin vaihdettiin valssit, se meni huomattavasti paremmin.

Tunskikin oli jo tämän jälkeen aika juokseen näkönen, kieli roikkui ja maahankaan ei tarvinnut enää houkutella jäämään.

Loppupätkässä puristettiin viimeiset mehut. Kepeiltä aidan takaakiertoa piti hakea.

Ja kuinkas ollakkaan kotiläksyksi aidan takaakierto. Ei auttanut selitykset, ett kyllä se kotona osaa... ku ei me osata.

Kontaktisulkeiset 5/6 ja lyhyttä

Kontaktisulkeissa ensin mentiin tietty niitä kontakteja ja lopuksi piti mennä niiden ohikin... juu, kyllä Tunski sillonki napotti siellä kontaktilla. Mutta ollaan me jo kehityskelposia. =D

Torstain Tupostelussa mentiin lyhyitä pätkiä tehokkaasti, varsinkin lopun putki-iloittelu sai Tunskinkin kielen roikkumaan tunnin päätteeksi hyvänlaisesti ja itelläkin pukkasi kuumuus ihon läpi. Eteenpäin on menty, lelullekin irtosi, mutta kotiläksyjäkin tuli... ne poispäin käännökset ja takaakierrot. Perustreeniä ja putki-imua lisää.