Voihan rimarämä

Torstaina jatkettiin siitä mihin viime viikolla jäätiin. Tunskilla oli teemana hyppiä rimoja päin ja meikäläisellä rimojen nostelu, voihan rima.

Siis paperilla harkat olis ollu kutakuinkin...

Ensin pyörittiin Tunskin kanssa hallin päädyssä A8-A9-A10-A11 (myös peilinä) ja A6-A7-12-13 (myös peilinä), muutaman kerran Tunski löyti renkaa ja a:n, ja mulla oli taas hartiat mihin sattui, olin myöhäsä ja Tunskikin meinasi näykkiä ku ei saanut ajoissa käskyjä.

Toisessa pisteessä mentiin B-kuvio (peilinäkin) ja C-kuvio, tarkotuksena ite pysyä paikalla ja lähettää B2/C3 hypylle. Tämä meillä meni ihan hyvin pienellä apuaskeleella, paitsi viimenen rima tahtoi tulla alas, taisin lopettaa ohjauksen liian aikasin.

Sitte mentiin loihakka 20 esteen baanarata. Meidän loihakkuus loppu heti kättelyssä, Tunski kaahotti ja rimat lenteli, joten rata meni yhden hypyn hyppelyksi ja rimojen nostelemiseen. Ohjaajallaki taisi mennä hermo.

Lopuksi mentiin A-pätkä ja mentiinkin loistavasti kuusi ensimmäistä estettä, sitten ohjaajalle tuli muistikatkos, ei hajuakaan mikä oli seuraava este... ja lopullisesti taisi sekottaa kun alussa harjoiteltu ohjaustapakin oli vaihdettu pyöräytyksiin... niin tää sitte pyöri aivan hoona. Uudestaan putkelta, ja vaikka vähän meikä haki niitä pyöräytyksiä, niin jee Tunski meni ja rimat pysyi.

Mun pitäis pystyä ohjaamaan rauhallisilla liikkeillä ja pitää meidän molempien viretaso alhaalla. Kontaktit oli harkkojen ilonaihe. :)