Maanantaina käytiin Mustilan Wintillä ajatuksella rauhoittuminen kentänreunalla. Pujotteluakin tahkottiin, eka väli on kattelussa, vaatiin vielä tarkkaa ohjausta. Ja lähdössä pysymistäkin muisteltiin. Wintillä lämmintä piisasi, varmaankin reippaat 20 astetta ja Tunskin kieli roikku sen mukaan.
Tiistaina ajeltiin Tupokselle, auton mittari näytti välillä -34 astetta. Hallissa tuli hiki, liekkö välillä tuskan hikeäkin puskenut. Oli kontaktitreenit, ja Tunski oppi loikkaamaan... eihän se ikinä... ja neljä päivää, iik!
Torstaina oli normi agilitytunti, ja pakkanen paukkui taas yli -30 astetta, mutta treeneissä kylmyydestä ei ollu tietoa. Lämmittelyksi suoralle irtoamista, ei Tunna mihinkää irtoa, eikä se edes kuule, jos sitä joku toinen yrittää kutsua. Ei se nää makupaloja, eikä leluja. Tapittaa vaan.
Kontakteilla otettiin takaaleikkausta yms. Jos jään taakse, Tunskilla jää kontakti vajaaksi ja kääntyy tapittaa. Jättäytymistä taakse ja lelupalkkaa eteen rutkasti lisää.
Ja lopuksi rataa, 19 estettä. Olihan siinä taas niitä hyviä pätkiä. Suoralla en yksinkertasesti kerkiä, ne on meille tässä vaiheessa myrkkyä. Keinua jostakin syystä eka kerralla aristi, mutta kun sama kohta otettiin tunnin päätteeksi uusiksi, meni ihan hyvin senkin.
Tunnin päätteeksi otettiin keinun lisäksi muutama lähtöharkka, malttoi odottaa vaikka A:este oli nokan alla.
Torstain treenistä jäi paljon hyvää mieliin, jospa se siitä...sunnuntaihin.
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti