Jotkut oli saaneet meidät jymäytettyä tokon ALO-kurssille. Eka tunti oli jäänyt meiltä väliin ja minusta tuntui, että oltiin nyt Tunskin kanssa ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Kyllä me yritettiin räpiköidä muiden mukana.
Sivulle tuloa eri kulmista - liian eteen, liian vinoon, liian taakse. Ja palkkakäsikin oli ihan vika paikassa.
Seisominen - seisoo pari sekunttia, kun työntää nakin turpaan. Sitten alkaa hiipiin ja kääntyileen liikkeen mukana.
Liikkurista seisominen - sai houkutella seuraamiseenki nakilla, pysähtyi, mutta sitten alkoi kytätä puomia ja putkea, meni maahan.
Maahanmeno - jokainen vuorollaan käskytti koiran maahan ja istumaan. Eka kerralla Tunna meni käskystä nopeasti maahan, istumakäskyä se ei osaa, tarvi käsi apua. Toinen maahan meno oli hitaanpi ja tarvi vähän käsiapua.
Paikallaolo, kaks minuuttia - Tunna taisi pysyä 30s, vaihteli asentoa ja kerkesi noustakin, vaikka välipakkasin neljä-viis kertaa.
Hyppy - aloitettiin lelun perään hyppelyllä, hyppäs jopa käskystä murto-osan ennen lelua.
Seuraamista - omatoimisesti peilin edessä, otin remmissä ja aluksi nakkiavustuksella, kun se putki oli aika houkutteleva. Paikkahan alkoi löytyä.
Seuraamista keiloilla - omatoimisesti, tämänkin otin remmissä ja aluksi nakilla imuttamalla, kun Tunna ei nähnyt muuta kuin A:n ja putken. Lopulta keskittyi ja seurasi ihan hyvin.
Tunnalle on sanalliset käskyt ihan tuntemattomia, se tarjoaa kaikkeen yleensä maahanmenoa. Tällä kertaa myös agilityesteet seinän virustoilla olivat liian suuri houkutin. Mutta jospa me ny tää kurssi saatas läpi kahlattua. Kylläpä me ollaankin unohdettu tämä laji kokonaan tässä vuoden aikana.
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti