Viime viikolla agiharkoissa tuskailtiin keppien kanssa, eka väli oli ihan hukassa ja malttiakaan ei ollut. Hiukan oli vaikea aloitusvälikin. Ratapätkällä kepit löytyi kuitenkin hienosti, kun mentiin meille otollisemmasta kulmasta.
Eilen kokeiltiin mitenkä A:lla ja puomilla kontaktit pysyy. Ensin oli etenemistä ja nopeaa vapautusta putkeen. Alussa vapautin liian hitaasti, jolloin Tunski kääntyi mua kohti. Nopeammalla vapautuksella Tunski alkoi hakeutua putkeenkin ihan kelpolailla.
Sitten oli puomilla vedätystä ja persjättö. Tunski tuli kontaktilta suoraa läpi ja vauhdilla. Palattiin suosiolla vähän asioissa taaksepäin, selvä pysähtyminen ja sen jälkeen meikäläisen puolen vaihto. Alkoi muutenkin valumaan kontaktilta ennen lupaa, krääh.
Lopun ratapätkäkin oli yhtä räpiköimistä, Tunskilla tuntui olevan hirvee kiirre ja meikäläinen... juu, oli pihalla... siis katse esteisiin, turhaa sitomista taas kun pitää tuijottaa koiraa.
Just... ja kisaikäkin sitten saavutetaan viikonloppuna. On tää aika vaan hurahtanut. Onneksi kisoihin ei ole vielä mitään kiirusta, katellaan niitä sitten ensvuonna, siihenhän on niin rutkasti aikaa. ;)
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Voiku siitä Tunskista on tullu iso jätkä. Ja makiasti menny reeni eteenpäin =)
VastaaPoista