Pentuagin päästötodistus - pikkukilleriä

Aatonaattona oli viimeinen pentuagilityn kurssipäivä. Paikalla meitä olikin vain kolme koirakkoa, muut taisivat jännittää kotona jo pukin tuloa. Otettiin yksittäin keppejä ja puomia. Ei hassumpaa. Mentiin suoraa ja siinä palattiin kiltisti makupalakippoon. Mentiin vähän kimurantti pätkiä... ja johan oli menoa... Kun Kille-Killeri ei ollut paikalla, puhkesi kiltistä Tunskista oikea pikku-Killeri. Se lämpeni, haukku, näkki, leikki kissahiirtä... Ei tainnut ohjaaja oikein saada pikkupirua hallintaa... viimenen pätkä meni jo täysin tahtojen taisteluksi ja tunski sai lopettaa ilman palkkaa.

Joko sillä mukamasti alkaa murkkuikä?  "-otan osaa"

Pentuagia kolmosluokan pätkillä

Keppejä, putkia, puomia ja pätkiä. Takaaleikkauksia, valsseja, puolivalseja, saksalaista... pentuhan menee samoja harkkoja, kuin wili. :)

Keppejä yksittäin ja yhden aidan takaa. Pentu oli kasvanut ja verkkojen yli pääsi muutaman kerran livahtamaan, takaisin hihnaan ja löytyhän se kuja. Aidalta lähetyksessä meinasi kiertää keppien väärälle puolen.

Pentupuomilla alastuloa hihnassa, pysähdys ja eteen kipolle. Kääntyi katsomaan pysähtyessä, josko välipalkkaa, lopussa katse pysyi eteen.
Puomille odotellessa harjoiteltiin mutkaputkella takaaleikkausta, meidän parivaljakko oli kyllä ihan pihalla... Tunski ei mennyt putkeen ulkopuolelta ohjattaessa. Otettiin sitten vain putkea sisäpuolelta molempiin suuntiin, ilman leikkauksia.

Eka pätkä, jättö aidan taakse, toka aidalla ennakoiva käännös putkelle, pakkovalssilla aidan yli ja tiukalla kurvilla pari aitaa. Hienosti.
Toinen pätkä, jättö parin aidan taakse, kolmannella aidalla siivekkeen kierto ja putkeen, putkelta tiukasti aidalle, sen kierto ja loppusuora. Putken jälkeen äipällä oli kiirus ja aidan kiertossa Tunski meinasi kääntyä liian aikasin, muuten ei hassumpaa.

Lopuksia mentiin wilille tuttu kuvio viime torstailta. Mutkaputkeen, aidalle veto, saksalaisella (kipolle) kääntö  renkaalle. Wau.

Pentuagia - silmät ummessa

Mentiin keppejä kahdella kipolla, kepeiltä putkeen ja aidalta avokulmasta kepeille. Pennut ovat hyviä. Otettiin eteen irtoamista aita, aita-aita ja lopuksi putki-aita-aita, Tunski katteli viimeisessä pätkässä vähän taakse, mutta eteni kuitenkin.

Ohjausharkkana mentiin ensin kimuranttia aita-aita-mutkaputki (oli muuten puomin alla) ja toisella kertaa jatkettiin vielä valsilla aita ja viereinen aita... putkeen pitäisi muistaa viedä tarkasti... ja myöhässä putkelta käännössä... ja Tunski haukkui tietty ohjaajan. Se lämpeni jo edellisen koirakon aikana.

Toisessa ohjausharkassa oli mutka putki, josta persjättö ja takaaleikkaus aidan kipolle. Jep, tunski teki vauhdilla ja hienosti, mutta äippä konttasi perjätön ihan ihmeellisesti. Nyt on tönkkökäsi, semmonen taskussa pidettävä (tais kyllä tulla nukkuessa).

Tunnin lopuksi samaisilla esteillä mutkaputki, valsilla aidan takaakierto ja valsilla takaisin putkeen. Siinä sentään pysyttiin pystyssä. Tunski teki hyvin takaakierron.

Välillä me ummistettiin silmät, kun toinen bc sai "koulutusta". Tunski oli siinä kohti kyllä kilttiä poikaa, ja viihtyi kummasti tiiviisti jalkojen juurella.

Tunski oli tunnin todella innokkaana. Malttoi kuitenkin odottaa nätisti paikallakin hihnannokassa, kun tutustuttiin ohjauspätkiin. Se oli uusi kokemus.

Pentuagia - vähän ärriäkin

Pentuagissa mentiin putkea (suoraa ja mutka), rengasta ja omatoimisesti "puomia" sekä pujoa. Uutena oli keinu, tunski meni varmasti, onhan se sitä kesällä mennyt muutaman kerran, oman ajatusmaailman uudelleen järkkääminen palkauksessa.

Välillä oli "ratapätkiäkin". Suoralla rengas - putki - aita - mutkaputki todettiin, että suora onkin yhtä killeriä... ja palattiin askel taaksepäin. Irtoamista nakeille pätkällä putki-aita, ei ongelmia. Toinen pätkä aita-suoraputki kääntö sivuaidalle ja valsilla takaisin putkeen ja aita, hienosti meni viimeiselle aidalle saakka... Tunski kääntyi aidan ohi, korjaus oma liike myös kohti kippoa.

Takaaleikkausharkkana oli aita-suoraputki, tunski juoksi ihan innoissaan putkesta kipolle, ei kiinnittänyt mitään huomiota puolenvaihtoon.

Tunski taisi hiukan käydä kierroksilla, kun piti yhtyä välillä muiden ilonpitoon ja pätkissä vähän kokeilla kikutellakin. Väsynyt poika nukahti heti autossa.

Pentuagility - rauhallista menoa

Toisella agilitytunnilla pennut odottivat rauhallisesti tunnin alkua, tyyntä myrskyn edellä??? Ei, koko tunnin pentujen meno pysyi rauhallisena... ihmeellistä. Tunskikin odotteli todella kiltisti omaa vuoroa.

Tunnilla testattiin, oliko "kippoharjoitusta" tehty kotona. Otettiin putkea, rengasta ja keppejä sekä "puomin" alastuloa edessä olevalle kipolle. Putkelle ja renkaalle lähetyksiä tehtiin eripaikoista, myös pennun takaa... hieman Tunskia kummastutti, että mitä äippä takana teki, mutta lähti kuitenkin eteen. Kepeillä oli ensin vauhtia enempi kuin tarkkuutta ja saatiin verkot tötterölle, mutta lopussa sujui jo kelpolailla. "Puomin" alastulossa pysäytettiin kontaktille, palkka, ja vapautus eteen kipolle. Tunski merkkasi jo hyvin pysäytyspaikan ja piti suunnan eteen, välipalkan vois jättää seuraavaksi pois.

Ja yhdisteltiin vähän esteitäkin. Putkelta suoraa aidalle ja sivulle toiselle aidalle. Hienosti meni. Toinen pätkä oli putkelta suoraa aidalle ja valssilla kääntö takasin putkeen... eka yrityksessä kaikki taisi mennä putken ohi... pentuahan ei ohjata, kuin vanhaa koiraa... Ja kun meidän ryhmä on melkein pro, niin kaikki joutuivat uusintaan. Ja saattoa putkeen, jep, hiukan täpärälle, mutta onnistui.

Kotiläksyksi
- Kipolle (tai lelulle) eteenmenoa takaa lähetyksenä

Pentuagility - ekatunti

Tunski aloitti pentuagilitykurssin. Eka tunnilla oli käden seuraamista ympyrää, valssia ja sylkkäriä. Eteenmenoa kipolle. Siivekkeen kiertoa. Esteistä putki, rengas ja pujottelu. Pujottelu aloitettiin verkoilla. "Puomin" alastuloakin otettiin kävelynä. Mietintään onko kakkos-kakkonen vai juoksu kontakti.

Kotiläksyt:
- sylkkäriä
- "siivekkeen" kiertoa
- eteenmenoa maassa olevalle lelulle (tai kipolle)