Mentiin keppejä kahdella kipolla, kepeiltä putkeen ja aidalta avokulmasta kepeille. Pennut ovat hyviä. Otettiin eteen irtoamista aita, aita-aita ja lopuksi putki-aita-aita, Tunski katteli viimeisessä pätkässä vähän taakse, mutta eteni kuitenkin.
Ohjausharkkana mentiin ensin kimuranttia aita-aita-mutkaputki (oli muuten puomin alla) ja toisella kertaa jatkettiin vielä valsilla aita ja viereinen aita... putkeen pitäisi muistaa viedä tarkasti... ja myöhässä putkelta käännössä... ja Tunski haukkui tietty ohjaajan. Se lämpeni jo edellisen koirakon aikana.
Toisessa ohjausharkassa oli mutka putki, josta persjättö ja takaaleikkaus aidan kipolle. Jep, tunski teki vauhdilla ja hienosti, mutta äippä konttasi perjätön ihan ihmeellisesti. Nyt on tönkkökäsi, semmonen taskussa pidettävä (tais kyllä tulla nukkuessa).
Tunnin lopuksi samaisilla esteillä mutkaputki, valsilla aidan takaakierto ja valsilla takaisin putkeen. Siinä sentään pysyttiin pystyssä. Tunski teki hyvin takaakierron.
Välillä me ummistettiin silmät, kun toinen bc sai "koulutusta". Tunski oli siinä kohti kyllä kilttiä poikaa, ja viihtyi kummasti tiiviisti jalkojen juurella.
Tunski oli tunnin todella innokkaana. Malttoi kuitenkin odottaa nätisti paikallakin hihnannokassa, kun tutustuttiin ohjauspätkiin. Se oli uusi kokemus.
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti