Oltiin peruutuspaikalla juniori-agissa. Maanantain jälkeen kyllä tuntui kaikkea muuta kuin hyvältä ajatukselta ja ryhmäkin oli meitä kaikessa paljon edellä.
Tunnin aluksi pentupuomilla valssit ja persjätöt. Tunskihan teki hyvin. Sitten oli keinu (semmonen matala), mentiin laskemalla. Reipas poika.
Kepit meni hihnassa kelpolailla. Sen jälkeen siirryttiin jo aita-kepit-putki pätkään. Silloin alkoi jo orastaa mitä tuleman piti... kepeille mentiin vetämällä, takaaleikkauksella yms. Tunski ei malttanut ja ohjauksetkin oli hukassa, mutta kun molemmilla maltti piti, kepit meni hyvin, sehän osaa.
Lopuksi ohjauspätkiin, se meni valtataisteluksi, kun mulla puuttui maltti ja ohjaus tökki pahasti, tunski alkoi komentaa ja kuumeni täysin. Joku hyvä yritys saatiin, mutta ei se kyllä irtoa yhtään vielä esteille. Kutsuttuna menee hyvin, mutta eteenpäin ei lähde. Nopee se on ja äippä hidas ohjaamaton hirviö.
Jotakin positiivista, muut koirakot saivat tehdä harkat rauhassa, malttoi odottaa hiljaa omalla paikalla. Eikä jäänyt putkeen. ;)
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti