Lunta ja vanhoja filmejä

Eilen satoi ensilumet näillekin seuduille. Ja päätin jättää torstain treenit väliin. Vanhuus varmaankin tullut, kun ei kesärenkailla viittinyt lähtä pitempää matkaa urheileen.

Iltaa istuttiin sitten kotona ja hyvin palvellut kannettavakin sai herätä henkiin. Sen sisuksista löytyikin mukavia muistoja, videonpätkiä Wilin muutamista agilitykisoista sekä Wilin ja Pinjan luonnetestistä. Joskus olin näköjään saanut nuo nauhakasetit purettua koneellekin. Voi nuoruutta. *huokaus*. :)

Laitoin agipätkät Lupalaan.

Snoukkarit rata-ajossa, rapa roiskuu

Sateisessa syyssäässä vietettiin Snowmist kennelin syyspäivää 13.10.2012 Vehkamaan moottoriurheiluradalla. Tällä kertaa radalla ei nähty hevosvoimia, radan valloitti koiravoimat.

 Reet oli kesäkelin mukaisesti mummomallia...

 

ja sporttimallia.

Radalla nähtiin kovaa kisailua...

 

Kuva: Eija Ruotsalainen 

Kuva: Eija Ruotsalainen  

ja mutkissa kiilattiin kilpakumppaneita.

Kilpa-ajojen jälkeen seurusteltiin...

 Kuva: Matti Häggblom

ja kota kutsui makkaran ja lättyjen pariin. 

Huom. valkoisessa laumassa on yksi mustakin. :)

 Kuva: Matti Häggblom

 Kuva: Matti Häggblom

Pinjakin oli tällä kertaa paikalla tapahtumassa.
Mukavaa ja hymyä piisasi vaikkei aurinko paistanut. :)

 

Kuva: Matti Häggblom

Virpiniemen keinolla - ohjaaja mokailee rimat alas

Paikka ja aika: Virpiniemi, Haukipudas 7.10.2012
Järjestäjä: Oulun Seudun Kennel- ja Agilityseuta KAS ry
Kisat: maksi1 - C,D
Tuomarina: Timo Vertanen

C-kisa, agi: Radassa oli haastetta. Tutustumisessa rata ei tuntunut yhtään mukavalta, en löytänyt muutamiin paikkoihin mitään järkevää ohjausta. Tuomarin puhuttelussa, hän kertoi radan olevan sujuva, kunhan koira on hyvin hallinnassa... siinähän olikin haastetta. Ja taidettiin kilpakaverin kanssa vaihtaa sana, että jos kepeille saakka selviää, loppu onkin enää kentän kiertämistä. Tunna oli hienosti radan kuulolla ja alku selvittiin niille kepeille muutamalla pienellä kyselyllä ja sitte... mulla katos täysin rata muistista ja ennen sen palautumista kunnolla saatiin parit rimat alas. Muuten rata oli hyvä. Tulos: 10 (-21s ,tarkistan myöhemmin.)

D-kisa, agi: Rata oli yhtä haastava ja tuomari totesi tästäkin radasta saman, että on hyvin mentävä, kunhan koira on hallinnassa. Suunniteltiin kentän reunalla jo koiran kuonosta kiinni pitämistä ja kävelyvauhtia "toko" seurannassa. Mutta yllätys, Tunna oli taas hyvin kuulolla ja rata oli jopa hallitumpaa kuin edellinen. Loppupuolella oli aidalla jyrkkä käännös puomin eestä putkeen, jo aidan päällä huomasin, että jarrutin liian myöhään suoraa aidan päällä... ja kolisten aita nurin, loppu meni taas loistavasti. Tulos: 5 (-21s, tarkistan myöhemmin)

Tunna oli hyvä sunnuntai kisoissa, ohjaaja mokaili siltä nollat tälläkin kertaa. D-kisassa käytiin kuitenkin pokkaamassa 3. sija nopeimmalla ajalla.

Kotimatkalla Tunna esitti duutsoniteppuja, mutta onneksi siitä selvittiin pahemmanluokan säikähdyksellä.

Moilasen Mikan valmennusviikonloppu

Lakeuden koiraharrastajat ry järjesti toisen Mika Moilasen agilityvalmennusviikonlopun tälle kesäkaudelle ja Tunskin kanssa lyöttäydyttiin tälläkin kertaa mukaan molemmille päiville.

Nyt taisi olla hieman helpommat kuviot kuin keväällä, mutta kyllä näissäkin sai töitä tehtä, että löytyi ohjaajalle oikeat tanssiaskeleet. Lauantaina oli eteen irtoamista ja siivekkeen tarkkaa kiertoa. Sunnuntaina tehtiin edellispäivän opeilla 20 esteen rata, aamupäivästä pätkissä ja iltapäivästä kokonaan. Ja niinhän siinä kävi, että Tunskin kanssa siirrytään kauko- ja takaohjaukseen. Mun jalat on yksinkertasesti niin hitaat, ettei niillä kerkiä edestä esteitä näyttämään. Ja Tunnahan toimii kaukaakin, jos sille vaan opetetaan mitä tehä.

Muistiin käskettiin kirjata... melkeen muistankin. No, kouluttaa ja kouluttaa, toistoja ja toistoja. Eteenmenot, siivekkeen kierrot - selvät käskyt ja toimia samalla tavalla joka kerta. Kouluttaa ja opetella itekin kauko-ja takaaohjaukset. Suunnitella ohjaukset koiran mukaan (esim. rataharkassa suoran ohjaus kentän ulkoreunalta, eikä kentän puolelta, Tunna saatiin näin etenemään suoralla kyselemättä.) Rauhalliset ohjaukset, ei ole kiire. Tunnan lähdössä paikalla pysyminen ja johtajuutta ottaa muissakin tilanteissa, eli ohjaamista tyhjässäkin tilassa ja kaukaa. Tunnassa on edelleen potentiaalia, ööö ohjaajassa ei tainut niinkään olla. =D

Viikonloppu oli todella antoisa ja ruokatauolla Mikan Shellin pöytään piirtämät muutaman esteen harjoituskuviot antoivat lisää eväitä myös itsenäiseen reenaamiseen takapellolle. Hyviä ohjeita tuli myös kentänreunalta ja oli kiva nähdä videopätkäkin meidän menosta. Kuvat Pia Alatorvinen (Lakeuden koiraharrastajat ry:n facebook).

Tunski lähtökuopissa, pysyy... ei pysy... pysyy... ei...

Tunskin hyppynäyte, etutassut ristissä ja takatassut ojennuksessa

Ja melkeen onnistuttiin paikalla ohjauksessa...

 

 

 

 

Tunna kerkiää kysellä...

mutta matka jatkuu...

Ja sitten oltiinkin suoralla myöhässä. =D

Nevakiven valloitus

Viime viikolla metsässä tuli vastaa hirmunen rölli, Pinja oli heti röllin kaveri. Muut suhtautui aluksi vähän varauksella metsänkulkijaan. Mutta kun rölli paljasti naamansa, sai Rölli hännänheilutukset Saralta ja Tunnaltakin. Ystävällinen otus. :)

Eilen illalla lähdettiin Karhuviiankivelle, kiven oli vallanneet hämähäkkimiehet. Vähän aikaa seurattiin niiden touhuja, nekin näytti ihan ystävällisiltä. (Reissun kuvat on hämärässä kännykällä näpsittyjä, elikkä laatua niissä ei oo.)

Me jätettiin ne touhuamaan sinne kivelle ja jatkettiin matkaan Nevakivelle.

Kierreltiin ja mittailtiin kiveä joka puolelta.

 

 

Nuorempana kavuttiin kivenpäälle ja ajattelin, josko sitä pääsis vieläkin... ja silloin Tunna ponkasi.

 

Sinne se meni. Seisoin tumput suorina kiven juurella. Mitenkähän se saadaan sieltä alas... tartteekohan mun hakia hämähäkkimiehet...

Sarakin suunnittelee kiipeämistä...

Tunskin alastulosta viimeiset metrit... Loppu hyvin, kaikki hyvin

Silta Koiramaahan

Lauantaina ja sunnuntaina meidän rannassa on käynyt kuhina ja vasaranpauke. Pakkohan meidän oli rannassa käydä katsomassa mitä siellä touhuttiin vaikka kisat meinasikin sotkea rantakävelyjä.

Sara huomaa joella toimintaa

 

 Sillantekijöitähän siellä oli

 

  Olihan siellä tuttujakin...

 

Silta 24.9.2012, aamulenkillä.

Koskenkankaalle Koiramaata kohti

 Reippaasti koiran mentävästä "portista" sillalle

Eihän nämä lankut ole edes kiinni...

 Ei me vielä menty yli, arvatkaa kukas se jänisti... :)

ps. on siitä siltatalkoosta kerrottu oikeen lehissäkin ja televiision paikallisuutisissa...

OKK:n agikisat ohjaajan pannukakku

Paikka ja aika: Oulu 22.-23.9.2012
Järjestäjä: Oulun koirakerho ry
Kisat: maksi1 - A,B,C,D

A-kisa, agi, tuomarina Johanna Nyberg: Lähdössä tunna hiipi, kontaktit meni melkeen läpi, kepeille painui kakkosväliin. Puomilta suoraa loppu aidoille, rima alas. Tulos: 10

B-kisa, agi, tuomarina Johanna Neberg: Muurilla palikat lenteli ja melkeen kepitkin vaihtui puomiin, pituudelta palikat nurit. Kepeillä tai pituudella saatiin rata hyllyksi. Ohjaaja ei pysynyt ollenkaan mukana.

C-kisa, hyppy, tuomarina Minna Väyrynen: Rata oli kuin Tunnalle tehty, sopivan laakeita käännöksiä... ja ohjaaja kasauttaa Tunnan radan helpoimmassa putkessa väärään päähän. Tulos: HYL

D-kisa, agi, tuomarina Minna Väyrynen: Tämäkin rata tuntui meille sopivalta, vaikka ohjaajan toteutus oli monessa kohti se vaihtoehto c. Loppupuoliskolla Tunna vähän irtosi odotettua enempi ja hylly oli tosi lähellä, noh otettiin se hylly sitten helpommassa kohdassa... toiseksi viimeisellä aidalla.

Että eipä siitäkään kisaviikonlopusta sen enempää. Positiivista Tunna ei roiskinu rimoja.