Nyt sitten ollaa täysin oppineita tokon alokasluokkalaisia. ;)
Jaap... mitäs sitä tehtiinkään viimeisellä tunnilla...
Seisominen. Seisomista ja käyskentelyä, seisomista ja vierelle tuloa, seisomista ja ohi kävely ja takaa viereen. Liikkeestä seisomaan. Lopuksi koko liike. Tunskin seisominen on vielä välillä huteraa. Liikkeestä selvä käsi merkki. Liikkeenä joku paukapää ei osaa kuunnella... krääh, siis tuomarin mukaan. Kyllä tunski osaa seisoa.
Maahan meno ja paikalla makuu. Paikalla makuuta 2 min... pääsi nousemaan muutaman kerran, ei jaksa vielä koko aikaa vaikka palkkais välillä. Lopuksi maasta nousu perusasentoon... täh, sitten olis kyllä ollut maassa... Noh, kaikki ottivat sitten maahan menoa vapautus ja maasta nousua vapautus useampaan kertaan. Liikkeestä maahan meno oli täysin vielä käsimerkissä ja paikan näytössä.
Luoksetulo, omalla paikalla kokeilin suoraa eteen tuloa, jäi väljäksi eikä millään siirtynyt lähemmäs. Suoraan sivulle tulo oli hyvä, siis se tokoon, tottikseen toisella käskyllä. Luoksetulo liikkeenä... pikkupoika oli jo ihan muissa maailmoissa, ja lähti samantie juokseen... jäähylle. Uudessa yrityksessäkään ei jaksanut jäädä paikalla, pidettiin, luoksetulo reipas banaanista sivulle.
Viimeinen ALO-tunti ei kyllä oikein vakuuttanut meidän tokotaitoja, mutta kyllä siellä jotakin orastavaa saattoi näkyä. Ei kai se vaadi kuin vähän... oppia molemmille, vaikka syntymälahjat toisella onkin.
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Siitä se lähtee! Täällä sama juttu, koira osaa, minä en. Miksei tumpeloille ohjaajille järjestetä jotain erillistä koulutusta...? :)
VastaaPoistaJep... oliskohan semmostakin koulutusta, jossa koiralle opetetaan ja ohjaajalle opetetaan... erikseen. Se sopis varmaan mulle parhaiten. Mutta kyllä me tumpelot jatketaan tätäkin lajia. :D
VastaaPoista