Wili on saanut olla pääosissa tämän alkuvuoden. Se on käynyt parissa näytelmissä esittäytymässä ihan erinomaisesti. Tunskin kanssa palattiin joululomalta agitreeneihin ja jouduttiin molemmat löysäilyn jälkeen "kurinpalautukseen".
Tunski paikka muutettiin nurkkahäkkiin, ettei se oo ihan toiminnan keskipisteessä. Riehumisesta harja heilahti ja meikäläinen yritti olla koskematta siihen koko tunnin. Eka kerralla Tunski ja meikäläinen oliin ihan yhtä pihalla. Yrittääppä estekyttääjä saaha häkkiin vapaaehtosesti. Toka kerralla häkkiin meno sujui jo ilman harjaa, harja kummitteli lähdössä pysymisessä. Ja eilen harja oli vaan häkinreunalla näytillä, häkkiin mentiin ja ooteltiin omaa vuoroa nätisti. Lähdössäkin maltettiin olla, kunhan meikäläinen oli vaan tarpeeksi itsevarmana.
Ai, kuinkas itse agireenit. Pari eka kertaa oli epätoivoista säätämistä, kun ajatukset oli enempi häkityksessä. Eilen jo päästiin "oikeaan" tekemiseen. Vieläkin Tunski on liian kiinni minussa. Mun pitäis pystyä olemaan rauhallinen, itsevarma ja lakata tuijottamasta Tunskia, keskittyä vaan siihen seuraavaan esteeseen. Silloin Tunskikin malttais tehä omaa tekemistä huolellisemmin. Ehkä me vielä opimme löytämään yhteiset pelisäännöt ja saadaan vastakin nauttia onnistumisen tunteesta, mistä eilen saatiin vähän esimakua. :)
Tunskin edesottamuksia, mukana sammarit Pinja, Sara ja Welho sekä enkelikoira Wili vanhoissa seikkailuissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti