Vetää se sittenkin

Tiistaina käytiin Raahen hiihtostadionilla hiihtelemässä. Tällä kertaa saatiin apuja Köpiltä ja Millalta.

Tunski harjoitteli aluksi maalisuoraa palkalle, ja löytyhän siitä intoa vetää. Ja kun vetoa löytyi, Köpi lähti jänikseksi kilsan lenkille ja me Tunskin kanssa perään. Ja lujaa mentiin, vähän meinasi vauhti hiipua kun Köpi häipyi mutkassa näkymättömiin. Eksyttiin vähän väärälle lavullekin, ei ihan vielä käännökset toimineet. Loppusuora taas mentiin vauhdilla palkalle, tai no oikeammin Köpin luo, palkka oli taas pikkupojalle toisarvosta. :)

Wilinkin kanssa mentiin kilsan lenkki muutamalla välipalkalla. Vähän jäbä oli ihmeissään moisesta, mutta loppusuoran sekin meni lujaa nakkipaketille. Mukava oli hiihtäjän hiihdellä, kun koirat vetivät hienosti. :)

Suksia ja paluuta treeneihin

Helmikuusta tuli meille treenivapaa kuukausi ja taisi tauko tehdä hyvää niin Tunnalle kuin kaksijalkaisellekin. Ehkä eniten oma asenne tekemiseen on löytynyt pahan etsikko ajan jälkeen. Edelleen meillä on isoja puutteita, mutta oikeaan suuntaa pikkuhiljaa mennään.

"Lomalla"

Karkauspäivänä ei kosijoita poikiilla näkynyt, niin mentiin mettätielle kokeilemaan kuinka muutaman vuoden tauon jälkeen äippä pysyy suksilla. Ja haasteeksi ensin Tunski mukaan... sauvat sai nakata heti suosiolla pois, Tunnan kun piti aluksi pyöriä ympärillä ja haukkua mokomat laudan kappaleet. Lopulta me jo päästiin hyvin eteenpäin, ei Tunna nyt vielä vetänyt, mutta mukana jolkutteli. Kyllä vetoa varmaan löytyy, jos apuja löytyy.

Ja pitihän mun tietty Wilikin vetovaljaisiin näytiksi laittaa, tarkoituksena hissukseen hiihellä, ilman vetoa... Jäbä oli vaan toista mieltä, wau, mikä into sillä olikaan päällä, ei suksimies pysynyt vauhdissa vaan kyllä jäbä veti. =D

Ja pieni kooste suksilta nähtynä, suksien  ja ilmavirran suhinaa ei voinut laittaa, kun suksilla menijä puhisee ja ähiseen ja höpötti omiaan...